Järki, tunteet ja moraali

Aivotutkijat ovat alkaneet puhua emootioista. Vaikka tunteet ovat kuuluneet Homo sapiens -lajin aivotoimintaan lajin alkuvaiheista asti, niitä on käsitelty lähinnä taiteessa, kuten runoissa ja musiikissa. Vakavasti otettava tiede ei ole tunteista piitannut. Nyt on parasta ruveta piittaamaan. Tästä kaikesta saa avartavan kuvan George E. Vaillantin kirjasta Hengellisyyden evoluutio. Vaillant on arvostettu tutkijapsykiatri, joka on vaikuttanut muun muassa Positiivisen psykologian keskuksen ohjausryhmässä.

Aivoissa ovat omat paikkansa matematiikan harjoittamista tai kiintymyksen osoittamista varten. Vasen ja oikea aivopuolisko painottuvat hieman eri tavoilla, tosin ei kovin jyrkästi. Samoin käsitteelliseen ajatteluun erikoistunut aivokuori ja tunteita tuottava limbinen järjestelmä ovat aivojen eri kerrostumia.

Homman hienous on siinä, että nämä eri aivoalueet kykenevät saumattomaan yhteistyöhön. Ilman niiden välistä intensiivistä vuorovaikutusta emme venyisi inhimilliseen käyttäytymiseen. Emme pärjäisi tieteessä, taiteessa emmekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Intuitiivisesti tästä on oltu jyvällä jo tuhansia vuosia. Viime vuosisadat ovat kuitenkin olleet rationaaliseen ajatteluun erikoistuneen aivokuoren tuotosten ylistystä. Psykiatria tunnisti lähinnä kielteiset tunteet. Vielä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla monet psykologian teoriat pitivät emootioista puhumista tarpeettomana. Uskontokin rajattiin järjestelmiin, dogmeihin ja organisaatioihin.

Ihminen kykenee toimimaan moraalisesti oikein, kun hänen ajattelunsa ja tunteensa ovat kytköksissä toisiinsa. Pelkkä teknislooginen äly tuottaa laitteita, ohjelmia sekä tunteistaan vieraantuneita poliitikkoja, johtajia ja asiantuntijoita. Saamme aikaan pikkutarkkoja säädöksiä, ja samalla keksimme keinoja kiertää niitä. Moraalinen toiminta on järjen ja tunteen välinen liitto.

Aivojen tehtävänä on ajattelemisen lisäksi tuottaa iloa ja surua, kunnioitusta ja häpeää, toivoa ja pelkoa, kyllästymistä ja haltioitumista, rakkautta ja vihaa. Kielteiset tunteet ovat tärkeitä, koska niiden avulla selviämme kriittisistä hetkistä. Myönteisten tunteiden avulla kasvamme henkisesti ja kykenemme moraalisesti vastuulliseen toimintaan.

Vaillantia lukiessani pohdin työpaikoilla vallitsevaa ilovajetta ja organisaatioissa arvostettua tunneköyhää retoriikkaa. Jos järki löytää kumppanikseen tunteet, tuloksena voi olla työelämän ja johtamisen uusi tulevaisuus. Se voisi olla tärkeä löytö jopa koko ihmiskunnalle