Johtaminen on ajateltava uusiksi

Hesarin yleisönosastossa nimimerkin suojassa pysytellyt johtaja penää yritysjohdon yhteiskuntavastuuta. Hän totetaa, että näinä vaikeinakin aikoina päästään haastaviin tulostavoitteisiin ja maksimibonuksiin. Aikaisemmin niihin yllettiin esimerkiksi myyntiä kasvattamalla, nyt keinona on väen vähentäminen.

"Toivon, että mietimme, voisimmeko omalta osaltamme nyt poikkeusaikoina tehdä rohkeita päätöksiä", hän vetoaa. Rohkeus tarkoittaa sitä, että laitetaan raja henkilökohtaiselle ahneudelle eikä pyritä samoihin tulostavoitteisiin kuin hyvinä aikoina.

Kirjoittaja kuuluu monikansallisen yrityksen Suomen johtajistoon. Hän kertoo kokevansa nykytilanteen sisäisesti repivänä, ainakin itselleen.

Mistä siis löytyy rohkeita johtajia, jotka vapaaehtoisesti tinkivät taloudellisista eduistaan? Tiedän, että heitä on. Itsenäisesti ajattelevia vastavirran kulkijoita on onneksi aina. Useimmat kuitenkin uivat valtavirran mukana ja tarraavat kiinni omiin etuihinsa.

Entä mistä löytyy vastuullisia hallituksia ja vastuullisia omistajia, jotka taantuman aikana ilmoittautuvat vain kohtuullisen tai vaatimattoman tuloksen kannattajiksi? Kaikkea ei voi sälyttää johdon omaan harkintaan. Johto toteuttaa lopulta omistajien tahtoa. - Ajattelen nyt varsinkin pörssiyhtiöitä. Perheyrityksissä omistajavastuu on selkeämpi ja näkyvämpi.

Näitä kysymyksiä ovat esittäneet monet, toistuvasti, sadoilla foorumeilla. Pulma on siinä, että johtamisen perusajattelu, paradigma, on aikansa elänyt. Vanhassa maailmassa selvittiin, kun ajettiin omaa etua. Syntyi kauhun tasapaino, jossa eri tahojen itsekkäät edut kilpailivat ja löysivät status quon.

Uudessa maailmassa itsekkyyteen perustuva rakennelma ei riitä. On opittava ajattelemaan uudella tavalla. On ajateltava kokonaisuuksia. Uusi ajattelu koskee johtamisen koko ketjua omistajista toteuttajiin.

Uuteen yleensä mennään joko katastrofin kautta tai vapaaehtoisesti. Pelkään katastrofia, toivon viisauden lisääntymistä.