Pää kylmänä vaan ei jäässä

Eletään historiallisia aikoja. Tulevaisuudessa vuoteen 2008 viitataan suunnilleen samalla tavalla kuin vuosien 1867-68 katovuosiin, 1930-luvun lamaan tai 1990-luvun alun pankkikriisiin. Auki on vain, onko 2008-:n jälkeen 09, 10, 11 vai vielä suurempi luku.

Sekin on auki, aletaanko puhua maailmanlaajuisesta lamasta, rahoituskriisistä vai talousjärjestelmän romahduksesta.

Yksi asia ei ole auki: inhimillinen tekijä on mukana vahvasti. Yleensäkin taloustieteet ovat enemmän psykologiaa kuin mitä "eksakteja laskelmia" esittävät tieteilijät julkisesti myöntävät.

Tulipalosta voi pelastautua, jos väkijoukon pää pysyy kylmänä. Paniikissa ihmiset tallovat toisiaan ja tuloksena on katastrofi. Paniikki syntyy, koska kriisissä vaikuttaa inhimillinen tekijä.

Jo nyt pelätään paniikin iskemistä. Väkeä aletaan irtisanoa, investoinnit jäädytetään, hankinnat perutaan. Ikään kuin jostain joku huutaisi jenkkileffan poliisin sanoin: "Freeze". Tapahtuu paniikkijarrutus, peräänajojen suma, kaaos ja säntäilyä.

Poliitikot ja työmarkkinajärjestöt ovat vedonneet yrityksiin, että väkeä ei irtisanottaisi enempää kuin on äärimmäinen pakko. Vetoomus on aiheellinen. "Kun muutkin irtisanovat, miksemme mekin. Varsinkin, kun tässä on samalla mahdollista hoitaa pois muutama roikkuva ongelma."

En ole varma, koenko suureksikin kunniaksi elää näitä historiallisia vuosilukuja. Ainakaan se ei ole kunniaksi, jos heittäydyn paniikin joukkohurmaan. Kunniaksi on, jos pidän pääni kylmänä ja muistan elämää olevan näiden aikojen jälkeenkin.

Näitä mietin näin synttäripäiväni aamuna.