Jalkauttaminen vai käsittäminen

Strategiasta tehdään päätös. Pitemmälläkään silmäilyllä porukka ei oikein käsitä syntynyttä tuotosta eli strategiaa, joten tämä korvaamaton paperinippu uhkaa tehdä mahalaskun, ellei sitä erikseen aleta jalkauttaa. Sainpa äskeiseen virkkeeseeni ujutettua viisi ruumiinosaa.

Päättäminen, jota ylin johto edustaa, viittaa päähän. Varsinainen toteuttaminen on jalkatyötä. Pää ja jalka ovat molemmat tärkeitä.

Joskus pää toimii aivottoman päättömästi, ja jalat päättävät hortoilla nenäkkäästi sinne tänne - ellei niillä sitten ole m-naa lopettaa liikkuminen kokonaan. Tai sitten jalat ovat niin levottomat, että pää vasta jälkikäteen raapii suulaita selityksiä jalkatyölleen.

Jalkauttamisen käsite viittaa wanhoihin aikoihin, jolloin viisaus asui organisaation omaa napaansa tuijottavassa yläpäässä. Strategia oli paketti, joka kieritettiin rinnettä alas, avaamattomana ja sormeilemattomana. Ei ihme, että monet johtajat arvelevat jalkauttamishankkeidensa epäonnistuvan.

Tietenkin ne epäonnistuvat. Jalkauttamisen sijasta on alettava puhua vuorovaikutteisesta strategiatyöstä, jossa jalat ja pää kulkevat käsi kädessä. Levottomilla jaloillakin on viestinsä. Ne odottavat, että strategiasta tulisi käsitettävä ja käsiteltävä käsite.

Vanhat ajat eivät sittenkään ole niin vanhoja. Epäilen, että elämme niitä yhä. Toivottavasti uusi johtajapolvi on selkärankainen ja päättää siirtyä uuteen aikaan. Pojasta polvivamma paranee.

Ps. Nielurisoja ja haimaa en saanut mahtumaan mukaan. Hauis ja mantelitumake olisivat mahtuneet helposti, mutta liika kikkailu olisi voinut hämärtää varsinaisen viestini. Siihen minulla ei ollut sydäntä.