Kohtuuden puolustus

Tapio Aaltonen

Maailmantalouden kriisi on nyt ykkösuutinen. Pitkästä aikaa virallinen keskustelu tuntuu ohittavan ilmastonmuutosteeman. Mikä ei kuitenkaan merkitse, ettei ilmasto muuttuisi myös talouskriisin aikana.

Mitä tekemistä noilla kahdella on keskenään? Muu kuin se, että niitä ajattelevista jotkut ovat huolestuneita ja jotkut yrittävät rauhoitella.

Kääntääkö talouskriisi kehityksen pyörää taaksepäin muutaman vuoden, ehkä kymmenen vuotta? Meillä olisi varaa kuluttaa nykyistä vähemmän, jolloin luonnonvarat säästyisivät ja ilmaston kuormitus kevenisi? Se olisi hyvä tulevaisuusnäkymä.

Vai onko suuntaa juuri päinvastainen? ”Ei ole varaa investoida uuteen ilmastoa säästävään teknologiaan.” Pitäydytään vanhassa.

Pelkään, että jälkimmäinen skenaario toteutuu. Siinä tapauksessa käsissämme on tuplaongelma: ilmastonmuutos jatkuu ja kiihtyy, ja tavallisten kansalaisten arkitalouden huolet kasvavat.

Tämä vuosikymmen jää eittämättä historiaan aikana, jolle myöhemmin annetaan vastaavanlainen nimi kuin oli ”30-luvun lama” tai ”sen ja sen ajan katovuodet”. Nimiehdokkaita voisivat olla ”2000-luvun uho ja tuho” tai ”ekonomian ja ekologian romahdusvuodet” tai ”EgoEko 2008-2010” Nimi riippuu siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Yksi antiikin neljästä hyveestä oli järki eli viisaus. Sitä on arvostettu teoriassa, vaikkei niinkään käytännössä. Olisi aika alkaa käyttää sitä. Hyveiden joukossa olivat myös urheus ja oikeamielisyys – periaatteen tasolla arvostettuja nekin.

Entä se neljäs? Se on ollut maahan runtattu sekä periaatteessa että käytännössä, vaikka juuri sillä olisi ollut erityisen paljon käyttöä: kohtuullisuus. Kohtuullinen kasvu. Kohtuullinen tulos. Kohtuullinen oma etu.

Entä jos historian seuraava vaihe olisi ”viisauden ja kohtuuden aika”? Tuntuu etäiseltä, kun katsoo taaksepäin. Mutta historia on täynnä epäjatkuvuuksia.