Johtajuus alkaa siitä, mihin yleinen ajattelu päättyy

Hyvinä aikoina on helppo johtaa. Kaikki rullaa. Riittää kun on johtavinaan. Firma menestyy, asiat tapahtuvat, tavoitteet saavutetaan, väki… no, nurina ei sentään lopu.

Huonot ajat ovat johtajuuden koetinkivi.

Kriisiaikoina hyvä johtaja panee itsensä likoon, koko persoonansa. Huono johtaja katsoo, mitä muut tekevät ja huomaa, että he laittavat väkeä pellolle. Siitä hän saa oivalluksen: ”Siispä mekin.”

Huonon johtajuuden varsinainen huonous on, että siinä johtaminen on vakiintuneiden sabluunoiden mekaanista toistamista, muutaman yleisesti tunnetun mantran hokemista. Kun tekee saman kuin mitä muut näyttävät tekevän, kukaan ei ainakaan voi syyttää väärästä toiminnasta. Oppikirjat on tavattu, talousennusteet selattu ja selusta turvattu, ennen kaikkea oma. Johtajuutta se ei ole. Se on olevinaanjohtamista.

Johtajuutta ei ole, että kulkee virran mukana. Ei sekään, että tekee saman kuin muut. Se kaikki on parhaimmillaankin valtavirtaan mukautumista.

Johtajuus alkaa siitä, mihin yleinen ajattelu ja vakiintuneet mallit päättyvät.

Johtaja – hyvä ja oikea johtaja – pureutuu käsillä olevan asian ytimeen, katsoo mistä on kysymys, ideoi vaihtoehdot laajasti ja monipuolisesti, valitsee tien joka on hänen ja hänen yhteisönsä oma. Sekä lähtee valitsemalleen tielle, tietenkin yhdessä joukkueensa kanssa.

Johtaminen on kulkemista vastavirtaan. Hyvinä aikoina varaudutaan. Huonoina aikoina panostetaan.