Poikain kesken

Kävin Tallinnassa. Kaupunki tuli minulle tutuksi jo neukkuajan synkimmässä vaiheessa. Vuosien varrella olen pistäytynyt siellä usein. Se on lähelllä, se tarjoaa esteettisiä virikkeitä, ja siellä on nykyään erinomaisia ravintoloita.

Reissukaverini olivat vanhat ystäväni. Me kolme olemme muodostaneet klubin, jonka missiota ja visiota ei ole koskaan määritelty mutta joka siitä huolimatta tarjoaa meille mahdollisuuden tuulettaa ajatuksiamme ja kokemuksiamme. Klubimme on osavastaus moninaisiin tarpeisiimme: sosiaalisiin (olemme kavereita), henkisiin (pohdimme asioita), emotionaalisiin (kerromme mieltä askarruttavista asioista) ja tietenkin myös fyysisiin (ravitsemus kuuluu asiaan, samoin vaeltelu ympäriinsä).

Klubi alkoi 80-luvun puolivälissä. Jokainen meistä tahollaan oli valittu uuteen tehtävään. Juhlistimme tapahtumaa illanvietolla poikain kesken. Perinnettä on jatkettu tahtiin 1-2 tapaamista vuodessa. Joskus puhumme asiaa, joskus juttumme on huulenheittoa, useimmiten molempia sekaisin. Tällä kertaa vitsailimme toistemme maneereista, purimme lapsiimme liittyviä huolenaiheita, moitiskelimme kirkkoa virkamiesmäisyydestä sekä yritimme ratkaista johtamisen mysteeriä: miten huonoista johtajista tulisi hyviä. Sitten oli joitakin vakioaiheita, joista ei enempää.

Mikä tässä on tärkeää? No se, että tarvitsemme purkautumiskanavia. Ihminen on sosiaalinen olento. Hän voi huonosti, ellei hänellä ole verkostoja - termi, jota tuskin käytettiin kivikaudella mutta joka silloinkin oli tärkeää.

Läheiseni ovat pitäneet minua työorientoituneena. Itse en ole tuntenut itseäni sellaiseksi. Olen vain päässyt tekemään töitä, joista olen pitänyt. Siksi kai tarvitsisin erityisen paljon tilanteita, joissa tulisin ryöstetyksi pois työn maailmasta.

Klubimme nimi on "Ob-klubi", koska perustimme sen paikassa, jonka silloinen nimi oli Old Bakers (sana Old on nyttemmin jäänyt pois). Tämänkertainen gastronominen elämyksemme Tallinnassa oli ravintola Ö. Suosittelen lämpimästi.

Neukkuaikana Georg Ots -laiva oli varmin paikka tavata kirkollisista piireistä tuttua väkeä. Mukana meni kahvia, lenkkitossuja, farkkuja ja hieman kiellettyäkin tavaraa, kuten kirjoja. Nyt tavaravirta kulkee toiseen suuntaan.

Ettei totuus unohtuisi - usein porukassamme kuulee mehevän juorun. Kyllä me pojatkin sen taidon osaamme.