Musiikki tunkeutuu piilotajuntaan

Työkaverit ovat alkaneet kirjoittaa blogeja. Ovat saaneet vuorolistan, ja tekstejä näyttää syntyvän. Olin nyt ajatellut kirjoittaa musiikista, ja kas, huomasin, että Marjo-Riittakin oli juuri kirjoittanut musiikista. Joten tekstimme toivottavasti täydentävät toisiaan.

Tulin juuri kotiin mieltä ylentävästä konsertista. Hannu Kiiski oli järjestänyt Vihdin kirkkoon "Kevään sellot" -konsertin, 24 selloa Sibelius-Akatemiasta. Kirkko oli täynnä väkeä, ja sellot soivat jumalaisesti, kuten kirkossa sopii ajatella. Tauolla juotiin kahvia ja tavattiin tuttuja kirkonmäellä. Välillä laulettiin muutama tuttu yhteislaulu, joista varsinkin se seisaaltaan laulettu saksalaisen Fr. Paciuksen säveltämä ja ruotsinkielisen Runebergin runoilema laulu säväytti. Kaksituntinen tuntui yksituntiselta.

En kuuluu varsinaisiin taustamusiikin kuuntelijoihin, vaikka tietyissä tilanteissa taustalla soiva musiikki on melkein välttämätöntä. Joskus tunnelman, joskus aivotoiminnan vireyden takia. Varsinkin barokkimusiikki Bacheineen ja Vivaldeineen sopii tilanteisiin, joissa aivojen toiminta on hyödyksi. Tosin silloin ympärillä ei saa olla muuta hälyä.

Olen Talouselämässä siteeratun Maija-Liisa Frimanin kanssa samaa mieltä, että moni musiikki vaatii sillä tavalla oman keskittymisensä, että se ei sovi taustamusiikiksi. En panisi taustaksi Beethovenia enkä Sibeliusta enkä Verneri Pohjolan uusinta jazz-albumia.

Varsinaisesti musiikki on minulle pysähtymisen hetki. Tässä helvetillisessä menossa ihminen tarvitsee tilanteita, jolloin altistaa itsensä muulle kuin työlle tai elämän murheille. Musiikki puhuttelee piilotajunnan sopukoita ja tunkeutuu alueille, joille rationaalinen puhe ei ylety. Siksi kai tuntui hyvältä istua Vihdin kirkossa ja ottaa vastaan konsertin sanomaa.

Mielestäni Suomen hallituksen pitäisi avata jokainen istuntonsa kuuntelemalla kolme minuuttia tilanteeseen sopivaa musiikkia. Sama sääntöä koskekoon yritysten hallituksia ja johtoryhmiä. Lakia tästä älköön kuitenkaan tehtäkö, koska pakkomusiikki turmelisi musiikin varsinaisen voiman, sen vastustamattoman ja luovan salaperäisyyden.