Nää kommarit ei tunne vappua

Tällaisen mietelauseen olin kuulemma tokaissut etsiessäni asiakkaan kanssa jotain päivämäärää. Näin väitti paikalla ollut kollegani, ja kollegojen sanaan on uskominen.

Luovuin paperikalenterista jo vuosia sitten. Kommunikaattorin allakkasivujen plärääminen on kätevää, vaikka fiboja sattuukin. Yksikään coaching-ryhmäläisistä ei protestoinut, kun ehdotin pitkäperjantaita tapaamisajaksi. Tosin kukaan ei protestoinut silloinkaan, kun pari viikkoa myöhemmin älysin esittää uutta päivämäärää. Ennen sentään pyhät erottuivat allakan punaisten tekstien avulla. Vappukin.

Vappuihini liittyy väkeviä muistoja, kuten varmaan monen muunkin vappuihin. Poikavuosina hommasin fillarin suurimmaksi osaksi vappumerkkien myyntituloilla. Sittemmin vapputienestien tilalle on tullut vappukulutus, epämukava kesälakki päätä hiostamassa.

Vapun taustahenkilö on Walburga, jonka ansioksi tuli myötävaikuttaminen siihen, että saksalaiset käännytettiin kristinuskoon. Tämä voimanainen julistettiin pyhimykseksi 1.5.779. Viikinkien hedelmällisyysjuhlaa vietettiin samaan vuodenaikaan, joten synergiaetujen nimissä juhlat fuusioituivat. Työläiset puolestaan fuusioituivat mukaan vuonna 1884, jolloin Yhdysvaltojen ammattiliitot vaativat kahdeksantuntista työpäivää, alkaen 1.5.

Vappu on moniulotteinen juhla, joka sopii kommareille, demareille, porvareille, teekkareille, uskovaisille ja kaikille siman tai kuohuvan ystäville.

Itse muistelen kommarikommenttini liittyneen helatorstaihin, mutta kollegan luotettavaan muistiin on taipuminen. Joka tapauksessa toivoisin, että kommarit tuntisivat sekä vapun että helatorstain. Ja mikä tärkeintä: että me kaikki tuntisimme arjen puurtamisen keskellä myös juhlan.