Mustan Joutsenen joulu

Tapio Aaltonen

Tämän joulun kirjani on ollut Nassim Nicholas Talebin Musta Joutsen. Sen alaotsikko kuuluu "Erittäin epätodennäköisen vaikutus".

Ilman ystävän apua en olisi osannut poimia kirjaa Akateemisesta. Kai Ekholm sen minulle vinkkasi. Kun vinkkaaja oli Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja ja vielä professorismies, ostin saman tien kaksi.

Libanonilaissyntyinen Taleb teki ensin uran pörssimeklarina ja siirtyi vähitellen tiedehenkilöksi tutkimaan epätodennäköisyyksiä. Kirja alkaa sanoin: "Ennen Australian löytämistä Vanhan maailman ihmiset olivat vakuuttuneet, että kaikki joutsenet olivat valkoisia, ja uskomus oli kiistaton, sillä empiiriset todisteet näyttivät vahvistavan sen kertakaikkisesti." Taleb kutsuu Mustaksi Joutseneksi erittäin epätodennäköistä tapahtumaa, jota siis ei osata ennustaa. Moni sellainen on vaikuttanut syvästi ihmis- tai kansakunnan kehitykseen, kuten penisilliinin keksiminen, ensimmäinen maailmansota, 11.9.2001, New Yorkin pörssiromahdus, kotoinen pankkikriisimme ja viimeksi Jokelan traaginen tapahtuma. Yksilötasolla tai organisaatioissa tämän kaltaisia lintuja lentää jatkuvasti.

Elämme siinä järkyttävässä luulossa, että mennyttä tarkastelemalla voisimme ennustaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mustat Joutsenet torpedoivat ennustuksemme yhä uudelleen.

Mutta lukekaa kirja, älkääkä hermostuko suomennokseen. Terra Cognitalla on arvokas missio: saada tärkeitä tiedekirjoja suomalaisten lukijoiden käyttöön - nopeasti, tässä tapauksessa jo alkuperäisteoksen julkaisuvuonna eli 2007. Nopeudella ja kustannustehokkuudella on hintansa, panovihreitä ja kömpelyyksiä olisi voinut olla edes vähän vähemmän. Mutta tässä tapauksessa tämänkin hinnan on valmis maksamaan, jos haluaa ahmia tekstinsä suomeksi. Tosin luulen, että hankin syventävää lukukertaa varten Black Swanin.

Taleb kertoo kahdesta maakunnasta. Mediokristan on lukujen ja määritelmien maa, jossa kellokäyrät ja tilastolliset keskiarvot dominoivat. Jos valitaan summamutikassa tuhat ihmistä eri puolilta maailmaa ja lasketaan heidän varallisuutensa yhteen, saadaan näppärästi tarkka kuva ihmisten keskimääräisestä taloudellisesta tilanteesta. Mutta entä jos joukkoon olisi eksynyt Bill Gates? Kertoisiko keskiarvo enää mitään? Gates luultavasti edustasi 99,9 prosenttia koko joukon varallisuudesta.

Näitä Gatesejä, poikkeavia ilmiöitä, Mustia Joutsenia, tulee vastaa maassa nimeltä Extremistan. Siellä historia tekee ajoittain suuria loikkia. Sattuma puuttuu peliin. Vanha tieto ei ennusta tulevaisuutta. Voittaja voi viedä kaiken. Mittakaavoille ei ole niin paljon käyttöä kuin Mediokristanissa. Kaoottisuutta ja sumeaa tietoa arvostetaan.

Mediokristanissa huijaamme itseämme ja toisiamme jatkuvasti. Kuvittelemme tietävämme jotain, josta meillä oikeasti ei ole aavistustakaan. Luomme teorioita syy-seuraussuhteista, koska primitiiviset ajattelurakenteemme on ohjattu tekemään niin. Jokaisen poikkeaman ymppäämme vanhaan teoriaan tai sitten rakennamme häthätää uuden teorian, koska meidän on vaikea lausua lausetta: "En tiedä."

Työelämä ja johtaminen on täynnä Mediokristan-kieltä. "Muutokset toteutetaan näin." "Tuloskortti kuvaa strategiaamme." "Meidän on vahvistettava markkinaosuuttamme." "Henkilöstö on suuri kuluerä." "Seuraavan kvartaalin aikana ongelma on ratkaistava." Ja niin edelleen. Sitten tapahtuu jotain, jota astrologit ja muut analyytikot eivät osanneet ennustaa.

Ensimmäinen joulu oli Musta Joutsen, marginaali-ilmiö. Kuka olisi voinut aavistaa, että tallin pahnoilla lannan lemussa makaava lapsi olisi joskus ihmiskunnan suurimpia vaikuttajia?