Etiikka näkyy arjessa

Tapio Aaltonen

Tämän sunnuntaiaamun vietin rituaalinomaisesti lukien viikon aikana tulleet lehdet sekä tietysti Sunnuntaihesarin. Joskus käy niin, että jokainen luettu lehti tuntuu antavan valoa siihen, mitä juuri silloin mietin. Niin kävi tänäänkin.

Olen miettinyt johtamisen etiikkaa. Eettinen johtaja -07 -kilpailun voittajat julistettiin menneellä viikolla, eikä etiikkateema ole jättänyt minua rauhaan. Etiikasta puhutaan, mutta jostain syystä tietoiset eettiset valinnat laahaavat jälkijunassa. Ratkaisuja tehdään vasta, kun on pakko.

Tästä kirjoitti Hesarin Vieraskynässä Maria Joutsenvirta, joka oli saanut kimmokkeen asiaansa eläinaktivistien videokampanjasta. Sika- ja broilerivideoissa ei lopultakaan ollut kyse laillisuudesta vaan ihmisten moraalitajusta. Mitä kansalaiset pitävät hyväksyttävänä tai vääränä? Yrityksillä ei missään vaiheessa ole varaa erkaantua yleisestä moraalikäsityksestä. Ei silloinkaan, kun ne noudattavat viimeiseen saakka lain kirjainta. Jos ne erkaantuvat, niin noutaja saapuu.

Yleisen moraalitajun kannalta mielenkiintoinen case on huumepoliisien ja Jari Aarnion tapaus, josta samainen lehti kertoi laajasti sunnuntaisivuillaan. Rikollisten etsijät joutuvat väistämättä katsomaan pikkurikkeitä läpi sormien, mikäli se auttaa heitä saamaan suuret rikolliset kiikkiin. Moraalinen toiminta on aina asioiden painoarvon punnitsemista. Vain harvoin ollaan tilanteessa, jossa on yksi totuus ja yksi tapa toimia. Kirjanpidossa pienikin desimaali on tärkeä, kuten tiedämme. Arkielämässä desimaalipilkun paikka on hahmotettava käyttäen harkintaa, kokonaisnäkemystä ja kohtuuden tajua. Veikkaan yleisen mielipiteen kääntyvät huumepoliisien tueksi - ellei sitten esille tule muuta kuin että pikkurikkeitä on katsottu läpi sormien, kun on ollut mahdollisuus päästä isojen konnien jäljille.

Suomen Kuvalehti kertoi miesten arvoista. Göte Nyman ja Pauli Puohiniemi pohtivat perimiehen elämää. Nuoret tarvitsevat aikuisen miehen mallia, jota he saavat vaikkapa hirviporukoissa: "Nuori metsästäjä ei voi tehdä, mitä itse haluaa. Porukassa etenee, kun käyttäytyy ja metsästää fiksusti. Seura suojaa ja sosiaalistaa jäseniään." Lause johtaa meidät eettisen kulttuurin lähteille. Kokeneiden johtajien on erityisen huolella annettava mallia vastuullisesta käyttäytymisestä.

Sama artikkeli totesi, että "miehen tunne on teko". "Mies saattaa osoittaa rakkautta vaimolleen ostamalla kotiin taulutelevision. Tätä tekoa ei tunnisteta välttämättä tunteeksi." Suomalainen johtaja ei ehkä ole maailman paras puhumaan etiikastaan. Mutta toiminnan tasolla hän voisi hyvinkin olla paras. Mikäli hän oikeasti haluaa.

Talouselämässä Sitran Mikko Kosonen puhui innovatiivisuudesta. "Olen alkanut arvostaa ruotsalaisten tapaa höpöttää päiväkausia."

Nyt uskalla itsekin sanoa sen ääneen. Meillä on opittavaa ruotsalaisilta. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö ruotsalaisilla olisi opittavaa meiltä. Eettisen toiminnan kannalta on erityisen tärkeää, että opimme diskuteeraamaan. Kunnon päätös tarvitsee taustakseen kunnon dialogia, toisten ymmärtämistä.

Jottei tästä tulisi sunnuntaipäivän lehtikatsausta, niin jätän kommentoimatta muut lehdet, vaikka tekisi mieli kertoa, mitä Jukka Viinanen kertoi Orionin asikaslehdessä organisaation arvojen luovuttamattomasta pyhyydestä.

Pirkko-vaimoni on Islannissa. "Viktor-vauva on ihana", hän kertoi tänään puhelimessa. Matka ei ollut ihan yhtä ihana kuin pojanpoika. Atlantin yllä raivoava myrsky teki menomatkasta yli vuorokauden mittaisen. Toivottavasti paluumatka menee joutuisammin.