Hyvikset ja pahikset

Vaaliraha- ja muut sotkut ilmaantuvat tilaamatta kuin entiset faksit. Merisalo sitä, Merisalo tätä, Nova, Säätiö, Se ja se kansanedustaja. On hyvä, että asiat pengotaan perinpohjin. Nytkin kyseessä on kummallinen sählinki, johon on sekoittunut liiketoimintaa, vallan- ja miellyttämisenhalua ja suhteellisuudentajun hämärtymistä.

Median tiedonjyvästen varassa tässä eletään. Kunakin kvartaalina syntyy suuri tarina, joka sitten unohtuu, ja tilalle tulee uusi tarina, kunnes vanha taas pullahtaa esille, kuten nytkin Kanervan päästyä kuulusteluihin ja Tiuran muuhun hiostukseen.

Media ei voi mitään sille, että me mediankuluttajat luomme harhaisen kuvan maailmasta: Suomessa on pieni ryhmä kähmijöitä, ja muut ovat puhtoisia. Puhtoiset voivat sitten turvalliselta aitiopaikaltaan katsoa, miten kähmijät vajoavat syvemmälle kuramonttuun.

Vaalirahasotku on jäävuoren huippu. Se on ollut mahdollista vain, koska sen syntymiselle on ollut hedelmällinen maaperä. Oman asian ja edun tavoittelijoita on yrityksissä, virastoissa, kunnissa ja kerhoissa, henkilöitä, jotka tarpeen tullen unohtavat eettiset normit ja jopa lain ja säädökset. Jotkut toimivat juonikkaammin, jotkut tökerömmin ja epäammattimaisemmin.

Uskon ihmisen hyvyyteen, mutta en ole niin sinisilmäinen kuin läheiseni luulevat. Meillä kaikilla on taipumus pahaan. Maailma ei jakaannu hyviksiin ja pahiksiin. Ne molemmat ovat meissä, vaikka ehkä eri suhteissa. Jostakusta tulee Äiti Teresa, joka tuskin hänkään oli rikkeetön. Jostakusta tulee Stalin, jossa hänessäkin luultavasti on ollut ripaus hyvää. Kukaan 265:stä paavista ei ole ollut nuhteeton.

Jäävuoren huiput näkyvät. Onneksi edes ne.

Aivot – huippu-urheilijan tärkein lihas

Suomen olympiajoukkue ei urheilupsykologeja kaipaa. Tähän tyyliin otsikoi Urheiluruutu hetki sitten. Urheilupsykologian professori Jarmo Liukkonen kertoi, että Norjan mäkijoukkueella on joka hetki kaksi henkistä valmentajaa urheilijoiden käytettävissä. Suomen olympiajoukkueella ei yhtään.

Juolahti mieleen, että Suomikin voisi jatkossa hyötyä nykyistä systemaattisemmasta henkisestä valmennuksesta. Mitä lähempänä maailman huippua kilpaillaan, sitä varmemmin ratkaisu tapahtuu pääkopan sisällä. Aivot ovat siinä vaiheessa urheilijan tärkein lihas.

Henkisen valmennuksen tulee olla osa harjoittelua jo nuoresta alkaen, kuten Liukkonen korosti. Katastrofin keskellä ei henkisellä puolellakaan voi isoja tehdä, jos henkiset lihakset ovat jääneet fyysisten puristukseen. Kyse on pitkäjänteisestä työstä.

Kiprusoff teki harmillisen ja harvinaisen virheen, ja USA rokotti. Tekevälle sattuu. Siitä alkoi Suomen kymmenen minuutin painajainen. ”Jäikö tuo virhe alitajuntaan”, pohti päävalmentaja Jukka Jalonen ja tiesi itsekin, että jäi. Henkisesti vahva joukkue panee takaiskun välittömästi aivojensa tallelokeroon ja jatkaa omaa peliään, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suomi ei ollut siinä tilanteessa henkisesti vahva joukkue.

Henkisellä valmennuksella on käyttöä myös urheilun ulkopuolella. Miten paljon yritysjohtajat tai poliittinen johto käyttävät henkistä sparrausta? Monilla huippujohtajilla ovat valmentajansa, ajattelukumppaninsa, coachinsa. Jotkut yritykset ovat tehneet tämän tyyppisestä valmennuksesta firman normaalin käytännön. Ne ovatkin huipulla. Tai aikovat olla siellä.

Pitääkö tilanteen olla 6-0, ennen kuin tajuamme tarvitsevamme henkistä valmennusta?

Tänä jouluna naura syyllisyydelle

Jouluna kuuluu päivitellä kiirettä, paljoa ostamista, joulun sanoman unohtamista, joulukorttipakkoa ja lahjojen ostamisen velvoitteita. Aatonaattona iskee vielä syyllisyys, kun tulee kortti henkilöltä, jolle ei itse ole lähettänyt korttia, ja joulun jälkeen menevä kortti tuntuisi paikkailulta. Joululauluissa puhutaan rakkaudesta, ja sielunsa sopukoissa huomaa olleensa hankala lähimmäinen ja työkaveri.

Tätä siis päivitellään. Joskus kirkossakin pappi on vihjannut, että sinne voisi mennä muulloinkin kuin jouluna.

Jouluun valmistautuminen on syyllistämisen ja syyllisyyden juhlaa.

En aio osallistua päivittelijöiden kuoroon, en syyllistää ketään enkä syyllistyä mistään enkä mihinkään.

Pidä siis kiirettä, se virkistää aivotoimintaasi ja suuntaa ajatuksesi pois vaivoistasi. Myöhään jouluaattoiltana nautit sitäkin enemmän, kun saat lopulta vain olla.

Osta tavaroita, myös turhia. Joku on saanut palkkansa niiden tekemisestä, Suomessa ja Kiinassa. Myös kauppiaat ja heidän työntekijänsä tarvitsevat palkkansa. Nauti hetkestä, kun annat pankki- tai luottokorttisi kassalle. Rahan kerääminen ei ole tärkeintä elämässä.

Joulun sanoman voit rauhassa unohtaa. Olemme unohtaneet sen vuoden mittaan muutenkin. On paljon tärkeämpää, että itse emme tule unohdetuiksi. Jeesus-lapsi, joka on jo ehtinyt kasvaa aikuiseksi, muistaa meidät ja ajattelee meitä hyväntahtoisesti. Hän ei ole kirjoittanut ensimmäistäkään valituskolumnia tai -virttä hengessä ”Laps´ hankeen hukkuu, unhottuu”.

Lähetä joulukortteja tai ole lähettämättä. Jos joku loukkaantuu, kun ei saa sinulta korttia, se on hänen kasvunpaikkansa, ei sinun. Anna hänen tuntea iloa siitä, että on lähettänyt korttinsa pyyteettömästi ilman toivetta vastakortista.

Tietenkin olet ollut hankala aina välillä. Kuka ei olisi? Joulun idea ei ole piikitellä ihmisiä heidän heikkouksiensa tähden. Sen ideana on muistuttaa, että riitämme tällaisina. Ihminen epäonnistuu välillä. Jos pinnasi kiristyy jouluvalmisteluiden aikana, anna kiristyä, et kuitenkaan voi sille mitään. Saat sitten hyvän syyn mennä kumppanisi luokse ja sanoa, että ”ei se, kulta, sinusta johtunut”.

Joulun tarpeettomin krääsä on syyllisyys. Naura sille. Heitä se pois. Unohda se. Hymyile itsellesi. Jumalakin hymyilee sinulle.