The business of the business is - to listen

Finanssikriisin yksi syy on siinä, että virhearviointien tekijät ovat toimineet omalakisesti. "The business of business is business" -ajatus on ollut tuhoava vetypommi. Milton Friedmanin ja hengenheimolaistensa suurena ajatuksena on ollut, että talouselämä toimii parhaiten, kun se kuuntelee vain talouselämää.

Mikään elämänalue ei ole sidosryhmä- tai etiikkavapaa vyöhyke. Vain lääkäreitä kuutelevat lääkärit, juristeja kuuntelevat juristit ja pappeja kuuntelevat papit kehittyvät irvikuvikseen, omnipotenteiksi ja kapeakatseisiksi.

"Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen lisäarvoa", on ollut hokema, joka pohjimmiltaan on pelkkä uskomus, uskontunnustus, jonka edessä on kumarruttu. Sitä on toistettu, koska sitä on kuulunut toistaa.

Tässä sitä nyt ollaan. Loput päivän uutisissa.

Tämä ei tietenkään ole tarinan loppu. Ihmisen paras piirre on hänen kykynsä oppia. Yksi tämän kriisin oppi on, että asioita tulee tarkastella monelta kannalta. Talouselämä tarvitsee psykologiaa, filosofiaa, teologiaa ja historiaa (ja paljon muuta). Nämä kaikki puolestaan tarvitsevat taloustiedettä.

Eläkehäly osoittaa: toimintavalla on väliä

Hallituksen eläkepäätöksen kriitikot sanovat, että hallitus toimi väärin, kun se ei käynyt laajaa keskustelua asiasta ennen päätöksen tekemistä. Hallituksen puolelta on vastaavasti pidetty toimintatavasta käytyä keskustelua turhanaikaisena nipottamisena.

Koko vähitellen farssiksi muuttuva kohu on loistava esimerkki siitä, että toimintatavalla on väliä. Suomalaisen johtamisen ongelmat yleensäkin liittyvät huonoihin toimintatapoihin. Johtajat saattavat tehdä hyviä ja jämäköitä päätöksiä, mutta organisaation johtamiskulttuuri voi samaan aikaan olla kuralla - huonon johtamistavan vuoksi. Ja huono johtamiskulttuuri tarkoittaa huonoa ilmapiiriä ja huonoa työssä jaksamista. Hyvää johtamista on, että asioista keskustellaan.

Eläkeiän pituuden kannalta on olennaista, että väki jaksaa työssä. Väki jaksaa paremmin, jos johtaminen on hyvää, kuin jos se on huonoa.

Pääministeri tuli näyttäneeksi esimerkkiä juuri sellaisesta johtamisesta, josta on päästävä eroon, mikäli ihmisten toivotaan jaksavan pitempään työelämässä.

Eläkeikä kriteerinä tai käsitteenä on sekin mielenkiintoinen. Varsinainen pointtihan ei ole ikä vaan ihmisten jatkaminen työelämässä. Iästä puhutaan, koska se on helppo mittari: syntymätodistus käteen ja laskemaan - sieltä löytyy objektiivinen tieto.

Entä jos iästä puhuttaisiin vain vähän tai ei ollenkaan? Laadittaisiin kokonaan toisenlainen kriteeristö: terveys, ammatin erityispiirteet, motivaatiotaso, työpaikan ilmapiiri ja johtamisen tila jne. Ihmiset tutkittaisiin muutaman vuoden välein ja piirrettäisiin yksilöllisiä työelämän pituuskäyriä. Jossain kohtaa on yksilöllinen E-piste, ihanneikä mennä eläkkeelle. Jos haluaa eläköityä vähän ennen, luopuu samalla osasta ihanne-eläkettä. Jos taas haluaa jatkaa pitempään, kerryttää samalla eläkettään. - Näin oikeastaan toimitaan nytkin - mutta koko asiasta tehtäisiin hallitumpi.

Nykyinen superkertymä (--> 68) muuten sisältää suuren epäoikeudenmukaisuuden. Kertymästä pääsevät oikeasti nauttimaan vain ne, joiden työ on helpointa, valkokaulusväki. He jaksavat kyllä, jos työpaikan ilmapiiri on edes kohtalaisen kelvollinen. Kuvittelen heidän samalla jo valmiiksi kuuluvan parhaiten palkattuun kansanosaan. En ole huomannut kenenkään älähtävän tästä.