Presidentinvaaliravit

Presidenttigallupit ovat alkaneet huvittaa, mikä luultavimmin on niiden tarkoituskin.

Loppujen lopuksi ei ole väliä, kuka on seuraava Suomen Tasavallan presidentti – riittävän edustuskelpoisia ehdokkaita kyllä löytyy. Paljon kiinnostavampaa on, kuka pitää hallussaan Yhdysvaltain presidenttiyttä. Suomalaisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta Valkoisessa talossa tehtävät päätökset ovat merkittävämpiä kuin ne, joita tehdään Mäntyniemessä.

Presidentinvaaleja galluppeineen kannattaa järjestää, koska kaipaamme vaalijännitystä. On vähän kuin katsoisi raveja: yksi hevonen ottaa johtoaseman ja yleisö seuraa, kestääkö johto loppuun saakka. Vaalit ovat eräänlaista pitkitettyä ravijännitystä. Takaa voi tulla musta hevonen.

Intohimojen kiihkeyden kannalta ravejakin parempi vertailukohta on tamperelainen, oululainen tai porilainen jääkiekko. Kenenkään elämää ei hetkauta, voittaako Tappara, Kärpät vai Ässät. Mutta kiekkofanina olen polleeta poikaa, jos Ässät sattuu voittamaan. Niin presidentinvaaleissakin. ”Me voitettiin.” Ja elämä jatkuu, kuten jatkuisi ilman voittoakin.

Täytyy hakea lehti postiluukusta. Onkohan Niinistö ottanut lisää keulaa?

Maailma sai messiaan

Maailma sai messiaan, pitkästä aikaa. Obamaan suunnatut odotukset eivät ole tästä maailmasta. Silti tämä hurmos puoltaa paikkaansa.

Obama on karismaattisimpia hahmoja kansanjohtajien historiassa. Mieleen tulee Gandhi, Churchill, Kennedy sekä ikävä kyllä Hitler. Karisma on muutakin kuin henkilön ikioma ominaisuus. Henkilölle tai kaltaiselleen täytyy olla sosiaalinen tilaus: oikea tarve, tilanne ja ajoitus.

Nyt karismaattisen johtajan kriteerit ovat täyttyneet. Obaman henkilön erilaisuus kiehtoo, sillä Amerikassa syntyneiden valkoisten miesten tavat jo tiedetään. Hän vaikuttaa moraaliselta arvojohtajalta, mikä on erityisen virkistävää - omia kapeita kansallisia tai taloudellisia etuja ajavia johtajia on niitäkin jo nähty. Maailman ykkösvaltio on sotilaallisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa kriisissä, mikä pakottaa etsimään Johtajaa. Kun uusi johtaja lisäksi on loistava reettori, niin ei ihme, että palvovat katseet suuntautuvat Yhdysvaltojen Valkoiseen taloon.

Obaman onnistumisen lopullinen koetinkivi on hänen arjen toimintakyvyssään, kaikessa siinä, missä ei tarvita karismaa. Jos teot puuttuvat, karisma hiipuu. Jos teot vievät oikeaan suuntaan, karismasta on suunnatonta hyötyä.

Toinenkin koetinkivi tulee testattaksi, hänen moraalinen rohkeutensa, integriteettinsä säilyminen. Noin kiihkeiden odotusten paineissa joku voisi alkaa isotella tai muuten vain ulosmitata tilanteen tarjoamaa henkilökohtaista hyötyä. Onneksi Obamalla on taustansa. Sekä ennen kaikkea Michelle, joka vaikuttaa selväjärkiseltä jalat maanpinnalla kulkevalta vahvalta naiselta.

Unelmana hitauden kulttuuri

Oli kummalista viettää pitkä talviloma, poissa Suomesta. Kotona olen innokas uutisvirtojen seuraaja. Katselen ja luen samat uutiset moneen kertaan, seuraan yksityiskohtia, etsin täydentäviä tietoja, kommentteja ja ymmärrystä ilmiöiden vaikutuksia yhteiskuntaan.

Lomallakin olin suurin piirtein jyvällä tapahtumista. Tiesin, että Gazassa sodittin, että Venäjän ja Ukrainan välillä oli kriisi, että Niinistö meni naimisiin ja että lentokone pakkolaskeutui Hudson-jokeen. Pääasiassa olin kuitenkin uutisiin nähden ulkona, kirjaimellisesti.

Luin pari hyvää kirjaa, juttelin perheenjäsenten kanssa ja katselin aamulenkeilläni tavallisten ihmisten elämää. En murehtinut liikoja, vaikken tiennytkään Obaman viimeisiä ajatuksia tai hallituksen ja opposition sen hetkistä kiistakysymystä.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Normaalielämässä elän enemmän aktiivisuuden ja nopeuden kulttuuria. Lomalla olin keskellä hitauden ja viipymisen maailmaa (vaikka läheiseni ehkä tulkitsivat minua toisin), kirjoittelin päiväkirjaa, rupattelin kaikessa rauhassa, tunsin hiekan varpaissani.

Sen verran olen ehtinyt tulla realistiksi, että en tee uudenvuoden lupausta "Aaltonen muuttaa kokonaan tapaansa olla". Mutta sen verran minussa on vielä idealistia, että haluan noiden viikkojen jättävän jonkun jäljen elämääni. Vähemmän tarkertumista tapahtumien virtaan, enemmän nauttimista tästä hetkestä.

Tämä ei ole lupaus. Se on unelma. Mutta kaikki muutos lähtee unelmista.