Viralliset selitykset ja pääsiäinen

Tapio Aaltonen

Monissa kehitysmaissa kulutetaan aseisiin moninkertainen määrä rahaa verrattuna siihen, mitä käytetään koulutukseen ja terveydenhoitoon. Huomattava määrä rahasta ohjautuu laittomaan asekauppaan. Aseet valmistetaan Yhdysvalloissa, Ranskassa, Venäjällä ja Kiinassa. Kyseiset maat istuvat YK:n turvallisuusneuvostossa pohtimassa, miten maailmaan luotaisiin kestävä rauha. Toisella kädellään ne edistävät rauhaa, toisella sotaa.

Virallisesti sanotaan yhtä, käytännössä tehdään toista. Eivätkä siihen syyllisty vain mainitut maat. Suomenkin täytyy katsoa peiliin, aluksi vaikka kehitysapupuheissaan ja -teoissaan.

Elämällä on kaksi tasoa, virallisten puheiden kiillotettu kerros ja oikean elämän raadollisempi taso, se jossa primitiiviset vietit ohjaavat meitä. Jostain syystä yritämme antaa kuvan siitä, että käyttäytyisimme aina harkiten ja rationaalisesti, vaikka arkisessa toiminnassamme rationaalisuus saattaa loistaa totaalisella poissaolollaan.

Ajatellaan nyt esimerkin vuoksi vaikkapa Kanervan anteeksipyyntöä, jossa puhuja sanoi "arvioineensa" väärin. Tällaisilla sanavalinnoilla poliitikot, johtajat ja muut kellokkaat pyrkivät antamaan kuvan, että heidän kaikki toimintansa olisi tulosta joistain "arvioinneista". Kyse on pikemminkin siitä, että monissa tilanteissa emme arvioi lainkaan. Me vain toimimme tunteen, vietin tai jopa addiktion ohjaamina. Käytän tarkoituksella me-muotoa, tämä kaksinaisuus on syvällä käyttäytymisessämme.

Jos oikeasti arvioisimme toimintaamme, vähentäisimme rajusti kasvihuonepäästöjä, lopettaisimme sodat ja varustelun, huonon käyttäytymisen työpaikoilla, kelvottoman johtamisen ja kotikärhämät.

Tästä oli kyse pääsiäisenkin tapahtumissa. Jeesuksen teloituksen virallinen versio oli, että haluttiin turvata laki ja järjestys. Oikeasti uskonnolliset vallanpitäjät pelkäsivät valtansa puolesta, halusivat pelastaa nahkansa. Rumalle teolle muotoiltiin kaunis selitys.

Pääsiäisenä elämä voitti. Haluan uskoa, että elämä voittaa maailman nykymenossakin. Monet asiat murentavat tätä uskoa. Mutta silloin vasta olemme pulassa, jos lakkaamme uskomasta ja kadotamme toivomme.