Jäljelle jäävät jäljet

Etiikka on enemmän kuin väärien tekojen välttämistä. En välttämättä ole erityisen hyvä ihminen, vaikken kärähtäisikään varastamisesta, valehtelusta tai sopimattomien viestien lähettämisestä. Olen hyvä ihminen vasta kun olen hyvä.

Pari-kolme vuotta sitten kirjoittelin sosiaalisesta jalanjäljestä (SJ). "Entä jos mittaisin sosiaalista jalanjälkeäni? Millaisiin asioihin minun yksilönä silloin pitäisi kiinnittää huomiota? Ihmisiin, joiden mielenterveyden, elämänilon, psyykkisen työkyvyn tai ihmissuhteet olen pilannut. Yhteisöihin, joiden yhteenkuuluvuuden tunteen, tukiverkostot ja muut sosiaaliset suhteet olen katkonut – ehkä tietämättäni ja tahtomattani." (Kirjasta Luova kutsumus)

Mutta lisäksi:

"Sosiaalisesti myönteisille teoille voitaisiin laskea pluspisteitä. Toimintaamme ei tule kuvata pelkästään puutteiden summana vaan yhtä hyvin hyveiden ja positiivisten sosiaalisten ominaisuuksien tuottamana taseena. Raskaiden SJ-tallojien vastapainona on ihmisiä, joiden sanojen ja tekemisten seurauksena toiset saavat elinvoimaa, kipinää ja toivoa. Paljonko toimintani on heijastanut rohkeutta, oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta, ihmisyyttä, viisautta tai kykyä ihmetellä elämän mysteeriä?"

Etiikassa on kyse siitä, että jätämme itsestämme koko ajan jälkiä. Millaistä jälkeä jätän jälkeen juuri nyt?