Aivot – huippu-urheilijan tärkein lihas

Suomen olympiajoukkue ei urheilupsykologeja kaipaa. Tähän tyyliin otsikoi Urheiluruutu hetki sitten. Urheilupsykologian professori Jarmo Liukkonen kertoi, että Norjan mäkijoukkueella on joka hetki kaksi henkistä valmentajaa urheilijoiden käytettävissä. Suomen olympiajoukkueella ei yhtään.

Juolahti mieleen, että Suomikin voisi jatkossa hyötyä nykyistä systemaattisemmasta henkisestä valmennuksesta. Mitä lähempänä maailman huippua kilpaillaan, sitä varmemmin ratkaisu tapahtuu pääkopan sisällä. Aivot ovat siinä vaiheessa urheilijan tärkein lihas.

Henkisen valmennuksen tulee olla osa harjoittelua jo nuoresta alkaen, kuten Liukkonen korosti. Katastrofin keskellä ei henkisellä puolellakaan voi isoja tehdä, jos henkiset lihakset ovat jääneet fyysisten puristukseen. Kyse on pitkäjänteisestä työstä.

Kiprusoff teki harmillisen ja harvinaisen virheen, ja USA rokotti. Tekevälle sattuu. Siitä alkoi Suomen kymmenen minuutin painajainen. ”Jäikö tuo virhe alitajuntaan”, pohti päävalmentaja Jukka Jalonen ja tiesi itsekin, että jäi. Henkisesti vahva joukkue panee takaiskun välittömästi aivojensa tallelokeroon ja jatkaa omaa peliään, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suomi ei ollut siinä tilanteessa henkisesti vahva joukkue.

Henkisellä valmennuksella on käyttöä myös urheilun ulkopuolella. Miten paljon yritysjohtajat tai poliittinen johto käyttävät henkistä sparrausta? Monilla huippujohtajilla ovat valmentajansa, ajattelukumppaninsa, coachinsa. Jotkut yritykset ovat tehneet tämän tyyppisestä valmennuksesta firman normaalin käytännön. Ne ovatkin huipulla. Tai aikovat olla siellä.

Pitääkö tilanteen olla 6-0, ennen kuin tajuamme tarvitsevamme henkistä valmennusta?