27.1.2009

Presidentinvaaliravit

Presidenttigallupit ovat alkaneet huvittaa, mikä luultavimmin on niiden tarkoituskin.

Loppujen lopuksi ei ole väliä, kuka on seuraava Suomen Tasavallan presidentti – riittävän edustuskelpoisia ehdokkaita kyllä löytyy. Paljon kiinnostavampaa on, kuka pitää hallussaan Yhdysvaltain presidenttiyttä. Suomalaisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta Valkoisessa talossa tehtävät päätökset ovat merkittävämpiä kuin ne, joita tehdään Mäntyniemessä.

Presidentinvaaleja galluppeineen kannattaa järjestää, koska kaipaamme vaalijännitystä. On vähän kuin katsoisi raveja: yksi hevonen ottaa johtoaseman ja yleisö seuraa, kestääkö johto loppuun saakka. Vaalit ovat eräänlaista pitkitettyä ravijännitystä. Takaa voi tulla musta hevonen.

Intohimojen kiihkeyden kannalta ravejakin parempi vertailukohta on tamperelainen, oululainen tai porilainen jääkiekko. Kenenkään elämää ei hetkauta, voittaako Tappara, Kärpät vai Ässät. Mutta kiekkofanina olen polleeta poikaa, jos Ässät sattuu voittamaan. Niin presidentinvaaleissakin. ”Me voitettiin.” Ja elämä jatkuu, kuten jatkuisi ilman voittoakin.

Täytyy hakea lehti postiluukusta. Onkohan Niinistö ottanut lisää keulaa?

Ei kommentteja: